- Liittynyt
- 1 Joulukuu 2015
- Viestit
- 13,757
En nyt yössä pimeässä laajemmin tajunnanvirtaa suolla, mutta.
Telemetria ja asioiden mittaaminen on jo itsessään hauskaa puuhastelua ja nyt tuli pihaa kaivellessä kiskaistua putkitus myös vesikaivoon.
Kaivon pinnankorkeus vaihtelee pitkin vuotta aikatavalla, periaatteessa sitä voisi aateekoolla seurailla ja tilastoida?
Meillähän tuo kaivo ei ole enää kriittinen, mutta ennenaikaan oli ja pinnankorkeutta seurailtiin syän syrjällään, ja varmaan moni seuraa edelleen?
Mutta milläpä tuota mittaisi, kaivo on aikas liki rakennusta että alle 20m kaapeloinnilla pärjää.
Olisko ultraääni sellainen oiva valinta? Kaivolla on syvyyttä reilu 4m joten taitaisi istua noidan UÄ-antureiden skaalaan aika helposti?
Toinen optio olisi kaivon pohjalle dropattu herkähkö paineanturi? Siinähän mittausalueeksi tarvittaisiin 0..0,4kg/cm^2. Mutta jotenni epäilyttää etenkään minkään kiinananturin liottaminen periaatteessa juomavedessä (Ei ole yli 20v ollut siinä käytössä tosin), ja miten lie tarkkuus sellaisessa kärsii vuosien aikana?
Kolmas optio olis leikkiä ihan vaan veden sähkönjohtavuudella ja vetäistä jotkin johteet kaivoon, periaatteessahan 2 vakioetäisyydellä olevaa johdetta ja niiden välistä sähkövirtaa kun mittaa, vesi nousee ja virta kasvaa? Muutta mahtaa tulla elektrolyysi ja sitten käy kuten kuviteltavissa on..
Joku pervo virittäisi kohopunnuksen vedenpinnalle ja jousikuormitteinen kelain pinnalle, sitten vaan mittailtaisiin narun rullaamista kelalle ja pois..
Yksittäistä tai muutamaa pinnankorkeustasoa mittaisi helpolla ihan vaan uimurikytkimillä, mutta niitä tarvis olla kamalasti et saatais kohtalainen resoluutio.
Mitä vielä? Laserikin voisi toimia, voisi kuvitella että kaivovesi ei juuri aaltoile ja pinnasta saisi kohtalaisen heijastuksen?
Kaikkea sitä, itse ehken lähtökohtaisesti äänestäisin ultraääntä.
Ja mikä sitten on viestintämuoto kaivosta atkille, oliskohan ihan 4..20mA klassinen virtaviesti turvallinen valinta?
Telemetria ja asioiden mittaaminen on jo itsessään hauskaa puuhastelua ja nyt tuli pihaa kaivellessä kiskaistua putkitus myös vesikaivoon.
Kaivon pinnankorkeus vaihtelee pitkin vuotta aikatavalla, periaatteessa sitä voisi aateekoolla seurailla ja tilastoida?
Meillähän tuo kaivo ei ole enää kriittinen, mutta ennenaikaan oli ja pinnankorkeutta seurailtiin syän syrjällään, ja varmaan moni seuraa edelleen?
Mutta milläpä tuota mittaisi, kaivo on aikas liki rakennusta että alle 20m kaapeloinnilla pärjää.
Olisko ultraääni sellainen oiva valinta? Kaivolla on syvyyttä reilu 4m joten taitaisi istua noidan UÄ-antureiden skaalaan aika helposti?
Toinen optio olisi kaivon pohjalle dropattu herkähkö paineanturi? Siinähän mittausalueeksi tarvittaisiin 0..0,4kg/cm^2. Mutta jotenni epäilyttää etenkään minkään kiinananturin liottaminen periaatteessa juomavedessä (Ei ole yli 20v ollut siinä käytössä tosin), ja miten lie tarkkuus sellaisessa kärsii vuosien aikana?
Kolmas optio olis leikkiä ihan vaan veden sähkönjohtavuudella ja vetäistä jotkin johteet kaivoon, periaatteessahan 2 vakioetäisyydellä olevaa johdetta ja niiden välistä sähkövirtaa kun mittaa, vesi nousee ja virta kasvaa? Muutta mahtaa tulla elektrolyysi ja sitten käy kuten kuviteltavissa on..
Joku pervo virittäisi kohopunnuksen vedenpinnalle ja jousikuormitteinen kelain pinnalle, sitten vaan mittailtaisiin narun rullaamista kelalle ja pois..
Yksittäistä tai muutamaa pinnankorkeustasoa mittaisi helpolla ihan vaan uimurikytkimillä, mutta niitä tarvis olla kamalasti et saatais kohtalainen resoluutio.
Mitä vielä? Laserikin voisi toimia, voisi kuvitella että kaivovesi ei juuri aaltoile ja pinnasta saisi kohtalaisen heijastuksen?
Kaikkea sitä, itse ehken lähtökohtaisesti äänestäisin ultraääntä.
Ja mikä sitten on viestintämuoto kaivosta atkille, oliskohan ihan 4..20mA klassinen virtaviesti turvallinen valinta?
