Kemppi EKATIG 160HF

Viestiketju:
Kemppi EKATIG 160HF

Tuo vanha Agan kytkentä, on täsmälleen sama, kuin tuossa laittamassani kuvassa, toiminta taajuus 50Hz, ei sen enempää.
Toimii ja kukkuu, mutta miten se on tehty????... Kipinäjännitteen ei tarvitse olla enempää, kuin muutama sata volttia, ilman suojakaasua tarvitaan moninkertainen jännite, verrattuna esimerkiksi, jos ajetaan kipinää suojakaasussa. Esimerkiksi vanhassa Kempin TU20.sessä kipinäjännite
on alle kilovoltin luokkaa, taajuus ainostaan alle 1 kHz ei sen enempää, hyvin heittää kipinää suojakaasussa kymmenkunta milliä, muttei ilman suojakaasua. Se, miten kipinäjännite ajetaan on se asia, jota tässä haetaan, mutta miten se tehdään?

Tämähän alkaa vaikuttaa.... Aiheelta, mikä tästä tulee... Odoittelen mielenkiinnolla vastauksia, ennenkuin kerron ratkaisun, joka ei
käräytä tasasuuntimen diodeita, eikä riko muutakaan hitsauskoneen elektroniikkaa.
 
"No niin", sanoi Ismo Leikola ;)

Tulipahan taas tutkittua aihetta.

Jännitteenkorottajapiirin tarkoitus tuossa onkin että hitsauksen alkaessa jännite kyykkää, jolloin rele katkaisee kipinälaitteelta virran. Kytkentäkaavion mukaan se on aina kytkettynä mutta ei sillä mitään merkitystä liene puikkohitsauksessa, kipinälaite voisi kyllä helpottaa puikon syttymistä.

EKATIGin kipinämuuntajaa luulin ihan tavan kuristimeksi, jollaisia on yleensä 1-vaihehitsikoneissa, tosin Esabin 250 A 3-vaihe migissäkin oli tomera kuristin. (Esab Power Compact 250 A mig, kytkentäkaavio ja joitain purkuosia saatavilla )
Kipinämuuntaja toimii juurikin tuon borgin kuvan periaatteeella, tosin ilman "spark cappiä", joka hoituu tossa tyristorilla.


Hersyvät kiitokset kaikille kirjoittajille, tästä olen oppinut paljon uuttakin mieltä vaivanneiden kysymysten lisäksi.
 
Ahaa, tuossa kuvassa siis indusoidaan suurtaajuus ikäänkuin muuntajan avulla hitsausvirtaan ja se "filter konkka" sitten oikosulkee piirin niin ettei korkeajännite pääse diodeille.
Hankalaahan siinä on se että hitsausvirta tavii aika monta kierosta muuntajaan että saadaan riittävä muuntosuhde.

Olet aivan oikeassa tuossa, valitettavan usein tuo kondensaattori on menettänyt henkensä vanhoissa kemppasissa.
Vanhoissa Agan koneissa, tuo homma oli hoidettu siten, ettei koneen lähdössä ollut muuntajaa, vaan järjettömän kokoinen
kuristin hoiti sen, ettei kipinäjännite päässyt tuhoamaan tasasuuntausdiodeja. Taajuus sytytysjännitteellä 100Hz
 
Juu, kuristin tai kipinämuuntaja, molempiin tarvii suht tomeran käämin ettei paljoa syö hitsausvirtaa. Toisaalta sitten mitä suurempi taajuus kipinä"generattorista" tulee sitä vähemmän muuntajaan tarvii kierroksia. Siinämielessä 100 Hz ei ole kovinkaan paljon, ilmeisesti sinä kuiten syntyy jotain harmoonisia ylitaajuuksia?

Köyhänmiehen kipinät sais pienestä releestä kun kytkee kelanvirran avautuvien kärkien kautta ja sama virta vaikka puolalle, polttimen muuntajalle tai jopa tavan verkkomuuntajaan väärin päin, sopiva vastus sarjaan virtaa rajoittamaan. Rele ei olis kovin pitkäikäinen jatkuvassa käytössä mutta kaiketi kestäis maailmantappiin alta sekunnin pätkissä.
 
Tuossa on varsinainen käämiosa itse rullattu ja sen läpi kulkee koko hitsausvirta. Tuossa kytkennässä auton puola ilmeisesti tekee ensiökäämin ja muuntajan virkaa, tosin tuosta on vaikea päätellä toimiiko käytännössä (kytkentä hitsausvirtaan ei välttämättä ole kovin hyvä). Toki on vaikea itse käämiä tuota tarvittavaa suurikierroksista HF-käämiä, jonka saa helposti ja halvalla auton puolasta, joten kytkentä on sinällään näppärä.

Löytyi arkistosta käyttöohje ja kytkentäkaavio, ja tuossa EkaTig160:ssa kipinää tekee tosiaan muuntaja jonka toision läpi menee koko DC-hitsausvirta. Tuossa on ulostulossa pari kondensaattoria suodattimena, mutta ilmeisesti (arvoa ei näy) ei suodata 50Hz:ä vaan isompia taajuuksia. Vaikka 50Hz:n suodatinkonkkkaa ei olisikaan kolmivaihemuuntajan tasasuunnattu jännite on jo kohtuullista DC:tä. HF-suurjännite tehdään katkomalla tyristoria, ja ensiöpiirissä on LC-värähtelypiiri joka tuottaa suurjännitettä. LC-ensiöpiirissä kulkee varsin suuri virta ja kondensaattorin häviövastus särkee kondensaattorin ajan kanssa. Tuo konkka on normaali 230VAC verkkolaitteen häiriönpoistokonkka.

Teho 100% käyntiasteella 5,5kWa, tehokerroin max. 0,96 sulake 3x10A, 35% hitsausvirta 155A, 100% hitsausvirta 92A. Tyhjäkäyntijännite on huima 98V, mikä selittää hyvän hitsattavuuden 48 puikolla tuon järeän 3-vaihe muuntajan lisäksi.

Hitsausarvot 5A/20V <-> 155A/26V.

Paino miehekäs 120kg, haittapuolena mainittakoon...:)

Muoks: Käyttöaikasuhde VDE 0542/7.65 normin mukaan jossa jakson aika 5min muodostuu kuormitus- ja taukoajasta esim. kuormitussuhde 60% =3 min hitsausta ja 2min taukoa.
Muoks2: Tuosta remontista on jo aikaa joku vuosi, mutta muistaakseni hajonnut konkka on juuri ensiökäämin jännitettä tekemässä eikä toision (=hitsausvirran) suodattimena. Jos tavoitellaan suurjännitettä, ensiövirta on suurempi joten diodeja suojaavan toision suodatuskonkan läpi ei mene kovin suuri virta. Tuossa omani on myös ilmeisesti vanhempaa tyyppiä, jossa on suurempi tyhjäkäyntijännite ja pienempi kaarijännite pienillä hitsausvirroilla.
Muoks3: Tosiaan osasta puuttuu tuo tyhjäkäynnin nostopiiri, omassa kytkentäkaaviossani ei sitä ole, en tosin muista kummasta tuo kytkis on..:)
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Yleisajattelija”]
Käyttöaikasuhde VDE 0542/7.65 normin mukaan jossa jakson aika 5min muodostuu kuormitus- ja taukoajasta esim. kuormitussuhde 60% =3 min hitsausta ja 2min taukoa.
Muoks2: Tuosta remontista on jo aikaa joku vuosi, mutta muistaakseni hajonnut konkka on juuri ensiökäämin jännitettä tekemässä eikä toision (=hitsausvirran) suodattimena. Jos tavoitellaan suurjännitettä, ensiövirta on suurempi joten diodeja suojaavan toision suodatuskonkan läpi ei mene kovin suuri virta. Tuossa omani on myös ilmeisesti vanhempaa tyyppiä, jossa on suurempi tyhjäkäyntijännite ja pienempi kaarijännite pienillä hitsausvirroilla.[/QUOTE]
Sieltähän löytyi vastaus käyttöaika suhteelle, tämä selittää paljon vaurioituneita nauhahiomakoneen moottoreita.
 
Piti oikein käydä katsomassa nuo tyyppikilvet, varalaitteen tyyppikilvessä on 54V tyhjäkäyntijännite, käytössä olevassa ei ole tyyppikilpeä ollenkaan ja yleismittari näyttää 62VDC, AC-komponenttia ei näy.

Käyttöohjeen historiasta ei ole varmuutta (joko laitteen mukana tai haettu netistä) eikä siitä löydy päivämäärää, kytkentäkaavio oli jommankumman laitteen mukana eikä siinäkään päivämäärää.
 
Tuli hankittua albeen pullo, tosin tyhjä :( :)
Nyt sitten kauhea päänvaiva kokoaisko noista romuista tigin vai migin? Miggiin taitas löytyä kaikki osat paitsi muuntajaa pitäs hiukka "paikata". Tiggiin joutuis hankkimaan kaapelin ja hiukka tinaamaan hf-laitetta.
Taitaa kallistua miggiin, ei tarvis ostaa mitään ( nuukala ;) ) tarve kuitenkin enempi noita ohkasia peltejä liimailla, puikolla tuppaa tulemaan niin rumaa röpellystä ja reikiä :(
Pienen migin muuntaja muuten kunnossa mutta yhden vaiheen toisiokäämi turmeltunut, korjaaminen jäi kesken kun levypakka ei suostunut purkenemaan :(
 
Migin (ja magin) muuntaja on ominaisuuksiltaan erilainen kuin puikkokoneen ja tigin.

Puikko/tig-muuntajan toisiojännite laskee kuormitettaessa voimakkaasti ja muuntaja on käytännössä vakiovirtalähde.

Mig/mag-koneen muuntaja on vakiojännitelähde ja jännite laskee kuormitettaessa loivasti. Hitsausvirran säätö tapahtuu langansyöttönopeuden kautta.

Periaatteessa puikkokoneen muuntaja on huono mig/mag-virtalähde.

https://www.twi-global.com/technical-knowledge/job-knowledge/power-source-characteristics-121
 
Pienen migin muuntaja muuten kunnossa mutta yhden vaiheen toisiokäämi turmeltunut, korjaaminen jäi kesken kun levypakka ei suostunut purkenemaan :(

Toi oli muistaakseni geboran migistä, luulen että saan sen käämittyä pujottamalla sopivat kierrokset kelalle. Esabin isommasta sitten noi oheiskilkkeet. Esabissa muuntaja oli oikein polttamalla poltettu :(
Tigiä varten joutuis askartelemaan monenmoista kilkettä ja hankkimaan se kaapelin.

Mutta toisaalta tekis niin mieli tigittääkin :)
 
Jos siinä on riittävästi kuparia niin sitte se on kevyttä tavaraa pitkäkyntisille

OT: Ainakin Kempin RA:t ja varmaan muutkin samanikäiset kannattaa pitkäkyntisten jättää suosiolla, merkittävä osa paksuista käämeistä on alumiinia ja se koneen miehekäs paino tulee erittäin järeästä muuntajan rautasydämestä ja muutamasta muusta rautaisesta kelasydämestä. Kuparia tais olla laskennallisesti alle 6kg kun yhden palaneen muuntajakelan purin ja laskin uudelleenkäämintää suunnitellessa. Siinä yhdessä siis oli jotakuinkin 1,8kg kuparilankaa ja niitä on 3...
 
Tässä on sen kortin kaavio:

Näytä liitetiedosto 18324
DjEzgo:n koneesta saattaa löytyä komponenteille oikeat arvot. Kytkikseen kun ei ole merkitty.

Piti hitsata takakuormaimeen nostopuomi, ja siinä on niitä tilanteita ettei hitsussaumaa voi vahvistaa rakenteella vaan taakka on pelkästään hitsisauman varassa. Kohtuu hyvin tuo "luokkahitsaus" luultavasti onnistui, mutta 48 puikon syttymisessä oli hankaluuksia. Tutkin tuota EKATIG 160 HF:ää tarkemmin ja siltä löytyi kuin löytyikin tuo samainen tyhjäkäyntijännitteen nostokortti nro. 001 kuin kuvassa, se on vain eri paikassa tässä laitteessa (sivulla, kipinämuuntajan vas. puolella edestäpäin katsottuna).

Minulla on noita EKATIG 160HF:iä kaksin kappalein ja varalaitteessa ei ole tuota tyhjäkäynnin nostokorttia. Molempien laitteiden kilpiarvona on 54V tyhjäkäyntijännite, ja tuossa käytössä olevassa on mitattu tuo sama 60V tyhjkäyntijänite. Pitääpäs ottaa tuo kortti irti ja mittailla nuo konkat tarkemmin, noilla elkoilla on taipumus ikääntyessään hajota. Ulkoisesti ovat kyllä ehjän näköisiä.

Muoks: kuva 20200505_221914_resized.jpg

Komponenttiarvot piirilevyllä U001: Cu101/Cu102=47uF/100V, Cu103/Cu104=4700uF/63V, Ru101/Ru102= 10R/5W, Ru105/Ru106=5k6/5W, Ru103/Ru106=22k/2W.
 
Viimeksi muokattu:
"No niin", sanoi Ismo Leikola ;)

Tulipahan taas tutkittua aihetta.

Jännitteenkorottajapiirin tarkoitus tuossa onkin että hitsauksen alkaessa jännite kyykkää, jolloin rele katkaisee kipinälaitteelta virran. Kytkentäkaavion mukaan se on aina kytkettynä mutta ei sillä mitään merkitystä liene puikkohitsauksessa, kipinälaite voisi kyllä helpottaa puikon syttymistä.

Tuota tyhjäkäyntijännitteen nostopiiriä ei ole kaikissa EKATIG160HF-laitteissa, minulla on yksi 380VAC-versio jossa sitä ei ole, ja toinen 380/500VAC -versio, jossa se on. Konekansa-sivulla oleva kytkentäkaavio on 220/380/440/500VAC versiosta, joten noita on tehty montaa hieman erilaista versiota eri syöttöjännitteille.

Veikkaan, että tuotekehitysvaiheessa on ollut mahdollisesti ongelmia tuon monijännitesyön kanssa kun muuntajan toisojännite vaihtelee portaittain ja esim. jos 220VAC syötöllä toisiojännite on liian alhainen, niin HF-kipinä ei sammu ilman tuota tyhjäkäyntijännitteen nostopiiriä. Myös tuon muuntajan ensiö-/toisiopiirin impedanssi valokaarella on melkoinen "magneettimysteeri", ja voi aiheuttaa käytännössä vastaavan HF-sammutusongelman 220VAC:n syötöllä.

Tuossa omassani näyttäisi olevan nuo konkat ja tehovastukset suurinpiirtein ehjiä. Konkkien sisäisen vastuksen mittaus vielä kesken, kun noiden mittausarvojen tulkinta on hieman kimuranttia. Käytännössä nuo elko käsittääkseni poksahtaa nopeasti jos nuo arvot menevät ohi speksin, joten todennäköisesti tuo U001-levy lienee kunnossa, jännite on tosin vain 62VDC ilman merkittävää AC-komponenttia. Tuo on kyllä erikoista, yleensä pitäisi näkyä 50Hz:n "aaltoilurippeli", tosin en ole viitsinyt raahata pajaan oskilloskooppia ja yleismittari ei tuota rippeliä välttämättä näytä AC:lläkään (tuo mittari millä mittasin taisi vielä olla ei-RMS versio).

Muoks: Vaikuttaisi siltä, että tuo oman EGATIG:in tyhjäkäyntijännitteen tasauspiirikortti on kunnossa. Tuo on siis käsittääkseni jännitteen tasausta varten eikä tarkoituksena ole varsinaisesti nostaa tyhjäkäyntijännitettä. Ongelmana lienee itse asiassa 2-vaihesyöttöjännitteet, jolloin tasasuunnattu jännite on liian "aaltoilevaa" ja se häiritsee Tig-lisälaitteen HF-jännitteen ohjausta. Tuo U001-kortti tasaa toision jännitevaihtelun ja tuossa 380VAC-syötössä aaltoilu on niin pientä, ettei siinä tarvita erillistä tasauspiiriä. Syy 48 puikon huonoon syttymiseen taitaa siis valitettavasti olla emäspuikon luontaisissa ominaisuuksissa ja erityisesti hitsaajassa...

Tuolla Kempin ohjeet puikkohitsaukseen: https://www.kemppi.com/fi-FI/tuki/hitsausaapinen/puikkohitsaus/. Noissa ohjeissa ei muuten hiota hitsin lopetusta, vaan poistetaan kuona ja jatketaan palaamalla hieman taaksepäin. Keskustelin noiden meidän ammattihitsaajien kanssa ja he puhuivat jostain "lusikasta", joka tehdään lopetukseen, ei ollut puhetta missä tilanteessa/luokissa vaaditaan lopetuksen hionta. Ainakin osa ammattihitsareista ilmeisesti pyrkii jatkaamaan "vanhaan kuumaan" ilman hiontaa.

Muoks2: Ompas näköjään kuitenkin sökö tuo U001 -kortti. Kondensaattorit ovat kyllä kunnossa häviökertoimia myöten, samoin tehovastukset. Diodeilta lähtevä piirilevyn johdin on sen sijaan palanut poikki, on vain tinattu tuo veto ja jättänyt hämäävästi samanvärisen jäljen piirilevyn lakkaan ettei paljain silmin juuri huomaa.

Muoks3: Tuo U001 levyn diodi/kondensaattorikytkentä on tosiaan 2-portainen kaskadi eli jännitteentuplauspiiri, joten sytytysjännite pitäisi olla koneen speksien mukaan n. 2*54VDC=108VDC miinus häviöt, joten on tosiaan tultava tuo n. 98VDC jos U001 -levy on kunnossa. Kaksi 4700uF isoa kondensaattoria purkaantuu sarjassa 2*5k6=2.8kilo-ohmin vastuksen kautta (sytysjännitteen aiheuttama kosketusvirta hitsarille n. 35mA < 50mA eli sallittu vikavirta 700 ohmin kosketusresistanssilla jää alle 30mA:n. Tuo on siis pulssi, eikä DC:tä) kun valokaari ei pala ja valokaaren syttyessä 2*10R eli 5 ohmin vastus pitää kaskadin "pois pelistä" kun valokaari on syttynyt muuten 4700uF:n konkat eivät kestäisi kovin pitkään. Noiden 47uF:n rinnankytkettyjen konkkien läpi menee sitten pienen jäännösjännitteen aiheuttama virta, joka sekin aiheuttaa että nuo ilmeisesti poksahtavat ensimmäisinä tuossa kytkennässä.

Muoks4: Korjattu lukuisa määrä laskuvirheitä

Muoks5: Verkkojännitettä on nostettu 220VAC -> 230VAC, joka nostaa varsinaisen tyhjäkäyntijännitteen tässä laiteyksilössä 62VDC:iin. 2-portainen kaskadi nostaa sytytyshetken jännitteen n. kaksinkertaiseksi miinus häviöt, siitä tulee siis mitattu 112VDC hitsauskaapeleista. Tuosta sytytysjännitteestä on puolet vain sytytyshetken pulssia, kun nuo kaksi sarjaankytkettyä 4700uF:n konkkaa purkaantuu, niin siinä on n. 2300 uF varastoitunut energia, jonka jälkeen asettuu 62VDC varsinainen tyhjäkäyntijännite. Kondensaattorit latautuvat uudestaan ilmeisesti muutamassa puoliaallossa, joten seuraavassa tökkäisyssä on jo taas tuo 112VDC. Liimapuikko aiheuttaa käsittääkseni sen, että nuo 10 ohmin vastukset eivät riitä "poistamaan pelistä" kaskadin 4700uF:n konkkia vaan niiden läpi kulkee huomattavan suuri virta joka posauttaa jotain. Siten ei kannata jättää liimapuikkoja kiinni vaan ne pitää irroittaa heti.
 
Viimeksi muokattu:
Migin (ja magin) muuntaja on ominaisuuksiltaan erilainen kuin puikkokoneen ja tigin.

Puikko/tig-muuntajan toisiojännite laskee kuormitettaessa voimakkaasti ja muuntaja on käytännössä vakiovirtalähde.

Mig/mag-koneen muuntaja on vakiojännitelähde ja jännite laskee kuormitettaessa loivasti. Hitsausvirran säätö tapahtuu langansyöttönopeuden kautta.

Periaatteessa puikkokoneen muuntaja on huono mig/mag-virtalähde.

https://www.twi-global.com/technical-knowledge/job-knowledge/power-source-characteristics-121

Hyvä artikkeli, joka kuvaa hyvin hitsauskoneen suunnittelussa olevia probleemeja. Tässä on huomattava, että EKA160HF on säätöteknisesti erilainen kuin elektroniset nykyiset koneet, koska virtasäätö tehdään lisäämällä veitsikytkimillä vastuksia rinnakkain, jolloin toisiopiirin vastus pienenee -> hitsausvirta kasvaa eikä valokaarta aktiivisesti ohjata mitenkään hitsauksen aikana. Tässä syntyy merkittävä ero uusiin puolijohdekoneisiin verrattuna, ja kyseessä ei ole varsinaisesti virta- tai jännitesäätö. Viiteartikkelistakin käy ilmi, että valokaaren yli oleva jännitehäviö kasvaa kun etäisyyttä suurennetaan. Valokaari on melko puhdas resistiivinen kuorma, jolloin elektrodin etäisyyden aiheuttama jännitteen nousu tarkoittaa valokaaren resistanssin suurenemista. Olennaista lienee kuitenkin hitsisaumaan menevä teho. Se on taas käytännössä aika vaikeasti määriteltävissä, koska ainakin tuossa EKATIG:issä valokaaren lämpötila tuntuu olevan korkeampi pitkällä valokaarella, mutta työkappaleen lämmitysvaikutus pienempi. Paras sauma tuntuu tulevan n. päällysteen paksuisella etäisyydellä jolloin valokaari tuntuu kylmältä mutta kappale lämpiää kunnolla, kaari on vakaa ja sula "valuu" hyvin saumaan. Saumaan+sulaan menevä kokonaisteho lienee valokaaren jännite kertaa valokaaren virta, mutta sekin on hitsauksen kannalta eri asia lämpiääkö sula vai kappale enemmän.

Jos elektrodi pidetään vaakasuorassa hitsattavaan aineeseen nähden, puikko kuluu sitä vauhtia, että sulan virtauksesta johtuva jännitehäviö ja valokaaren resistanssista aiheutuva jännitteen muutos on sama. Ts. valokaaressa on jonkinmoinen virran ja jännitteen "itsesäätely".Tämä tekee vaikeaksi suunnitella hitsauskoneen ohjauspiiriä, ja hitsarin kokema "hyvä hitsattavuus" on monen asian summa.

Tuon toisen EKATIG:n mukana tuli muuten järeä 400A:n MIG-syöttöpoksi, jota oli edellinen omistaja käyttänyt tuon EKATIG:n kanssa, täytyypäs kokeilla sitäkin...

Muoks: On noita ongelmia emäspuikon syttymisessä näköjään myös naapuripalstan tee-se-itse-miehillä: https://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php?topic=25611.15. Tuossa EKATIG.issäkin on muuten vastus suurimmankin virta-alueen kytkimen perässä, joten hitsausvirtaa ei määrää pelkästään valokaaren ja käämityksen resistanssi, mutta hitsauspiirin resistanssi (ilman valokaarta) on vakio tietyllä virta-asetuksella.
 
Viimeksi muokattu:
Tyhjäkäyntijännitteen nostopiiri tosiaan tuplaa aloituskipinän 112VDC:hen. Tuolla on myös merkittävä vaikutus käytännössä 48 puikon syttymiseen, nyt voi sytyttää vetämällä ja kallistamalla puikkoa kuten kuuluukin aiemman hillittömän tökkimisen sijasta. Tuo tökkiminen myös rikkoo helposti päällysteen, jolloin valokaari rätskähtelee eikä syttymisestä oikein tule mitään. Tällaisellä paikassa puikon syttyminen on aika tärkeä ominaisuus:

20200506_193725_resized.jpg

Tuossa paikassa ei saa mitenkään siistiä saumaa, kun puikkoa ei pysty polttamaan yhtäjaksoisesti kovin pitkään ja jos ei saa syttymään kunnolla homma ei toimi. Tuo lienee kuitenkin lujempi kuin miltä näyttää, tuossa on useampi palko päällekkäin ja pintapaloissa meni hermot kahden sentin siivuihin ja puikon "tökkimiseen".

Nyt pitäisi vielä keksiä keino puikon pään avaamiseen kenttäolosuhteissa siten ettei riko päällystettä. Hitsauspydän laidassa pyörivä pienoisporakone + jonkinsorttinen kuppikivi, tai pelkkä kolo hiomakivessä voisi olla hyvä, vai mitenkä tuo yleensä tehdään?
 
Tulitiileen, betoniin tai rälläkänlaikkaan raapiminen toimii, ellei ole jotain hienompaa.
 
Takaisin
Ylös